Piiitkä valotus

Syyskuun 2017 kuvakuukaudessa aiheena oli pitkävalotus tai se että, jos valoa ei paljoa ole, niin onko mitään?

Lisää kuvia ja valottomuuden tutkiskelua artikkelissa.

Valon luonteen tutkiskelua oli edessä, tai oikeastaan ehkä enemmän kameran kennon tutkiskelua.  Jos ei näy mitään niin mitä näkyy? Paksut pilvet, keskiyö, periaatteessa mitään ei näy lukuunottamatta jotakin hämyä ehkä? Tein testauksia n. 5-10 min valotusajoilla ja sää oli siis todella pilvinen, joten silmillä ei hirveästi erottanut mitään. Painella siinä kaukolaukasimen nappia keskellä pimeyttä ja odottaa. Aistit ainakin tarkentuu ja erityisesti erilaisiin valoilmiöihin kiinnittää huomiota. Yllä olevassa kuvassa on yksi. Kyse on varmaan revontulista, jotka läpäisivät pilvipeitteen ohuimmista kohdista, en muuta jäkevämpää selitystä keksi. Se siis liikkui, eikä pysynyt paikallaan, tuli esiin ja himmeni. Muitakin valoilmiöitä näkyi, joista osa tallentui jopa kennolle, mutta osa oli varmaankin vain havainnon häiriöitä. Silmät tekevät pimeällä tepposia, mutta jos sama ”tepponen” on kennolla niin?

Alla muutama pitkän valotuksen kuva lisää. Kuvat eivät siis missään nimessä ole täydellisiä, suurin osa häiriöistä ja kohinasta on tallellaan, ja olen pyrkinyt mahdollisimman hyvin pitämään kennon vangitseman tallella. Myöhemmin pilvet ohenivat sen verran, että jopa tähtiä näkyi läpi. Katselulaitteillakin on valtavasti eroa, jos näyttö toistaa hyvin mustaa ja on kalibroitu, näyttää kuva erilaiselta kun näytöllä, joka ei ”mustan” sävyistä selviä… Se on vaan niin, että jos ei valoa ole, ei silloin kennollekkaan tule muutakuin häiriöitä, mutta kyllä vähäinenkin valo jättää jälkensä. Jos ei muuta, niin ainakin ymmärtää paremmin miten kamera toimii, kannattaa kokeilla, jos ei pelkää pimeää 😉 …