Kyse ei ole piiskaa käyttävistä tietyn seksuaalisen suuntauman omaavista henkilöistä, vaan aivan eriskummallisesta ihmislajista: kalastavasta ihmisestä. Tämä laji viihtyy usein vesistöjen äärillä ja sille on ominaista keskittynyt ja hiljainen olemus. Se täyttää usein kotipesänsä monenlaisilla tarvikkeilla ja välineillä. Se liikkuu ympäristössään vuoden ympäri, vaikka osa horrostaakin talven yli.

Lisää kuvia, turinointia ja tieteellistä havainnointia Homo Piscatuksesta artikkelista

Kalastus on oma sielunmaisemansa, joskus muinaisina aikoina kun maailma oli toisenlainen, olen minäkin jonkin verran kalastanut ja kalastamisen syvä tunne kaikuaa yhä sisälläni. Kalastaminen on luontokokemus vailla vertaansa ja vaikka saalis on usein päällimmäisenä mielessä, tarinoissa ja kuvissa, niin mielestäni kalastamisen syvin olemus on jossain muualla. Kalastuksen koko hienous perustuu odottamiseen, siihen tunteeseen mahdollisesta saaliista ja tämä vielä yhdistettynä tilanteeseen, jossa on itse luonnon keskellä, osana luontoa, jossa lajiominaiset piirteet heräävät ja tuulen tuiverrus, veden kuiskaus, lehtien kohina, tai pakkasen ja lumen narina tulevat osaksi sitä mitä olet. Vain sinä ja luonto, jota yrität tavoittaa ja johon samaistua kalastuksen avulla. Itse saalis ei ole aivan samanarvoinen kuin tie sinne, tietenkin, jos kyse on ruuan hankinnasta, on asia vähän erilailla, mutta luulen niin, että sama odottamisen/haaveilun/kokemisen tunne täyttää niin urheilukalastajan kuin ruuaksikalastajankin. Kai siinä on jotain niin syvän inhimillistä (tai oikeastaan eläimellistä), että se jättää jälkensä. Luulempa, että tämä on keskeisin tekijä Homo Piscatuksen evoluution vaiheisiin ja syy siihen miksi se ei ole vielä kuollut sukupuuttoon.

Tämä Homo Piscatus siis viihtyy vesistöjen äärillä ympärivuotisesti, mutta sitä uhkaa digitalisaatio, Homo Piscatusta uhkaa interneetterin tarjous-, kokemus- ja ostoviidakko. Suuri rikinkatkuinen paholainen on näet valjastanut Kalastavan ihmisen sisimmän olemuksen kulutushysteriaansa, yhä useammat kalastavat ihmiset horrostavat yhä suuremman osan aikaansa ja kalastelevat interneetterin ja sosiaalisenhirvitysmedian syvissä vesissä, ilman, että saavat sitä syvää luontokokemusta, joka olisi tarjolla, ja monesti salakavala horros seuraa mukana aina oikeille kalavesille saakka…

Turinointi, fiilistely ja kipinäniskentä sikseen, alla olisi nyt tarjolla muutama kalastuskuva, joissa mielestäni tulee esille se kalastamisen syvin olemus ja kuvat ovat täten myös lajityypillisiä kuvia Homo Piscatuksesta…

Näin on suuri luontokokemuksemme taas kerran kuvitettu ja turinoitu, herää sinäkin horroksesta…

Uudella kertaa taas uudet kujeet ja kommellukset!