Tervehdys terve terveiset! Taas on uusi kuukausi ja uudet kujeet. Marraskuun kuva kuukaudessa aiheena on luonnon jalokivet tai no oikeestaan sudenkorennot, mut ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa. Kyse ei oo kuiteskaan ihan perus sudenkorentokuvista, vaan niiden lentokuvista ja yrityksestä tallentaa niiden liike. Tää on vissiin aikalailla vaikeeta jopa high tech automaattitarkennuksella, mutta mullahan ei sellasta tietenkään oo, et kyse on siis täysin manuaalifotaamisesta vanhalla bigmalla 50-500mm, joka oli kiinni ei älykkäästi Lumix s5:ssa. No tää oli vähän niinku testi et onko se ees mahdollista ja onko siinä yhtään mitään järkee? Ku valo ja värit oli aikalailla upeita kuten näätte ja lisätään siihen vie ”kontrastivärinen” sudenkorento nii… Ok mä vedin aikalailla överiks. Mut huomasin et mä ite tykkäsin kaikist eniten noista taiteellisemmista kuvista, eli siis blurria, epätarkkoja, ne mun mielestä kuvaa niin paljon paremmin sitä mitä ne sudenkorennot on, niiden liikettä ja suhdetta ympäristöön, sen väreihin etc. Kyl mä sain ihan muutaman skarpin pysäytyskuvanki, mut nää on mun mielestä paljon paljon paaaljon tylsempiä. Siis täysin manuaalisesti voi saada sudenkorennoista tarkkoja lentokuvia. Tietenki yks mahis ois pieni aukko, et melkeen kaikki on skarppii, mut näissä halusin just mahdollisimman paljon blurria, sillä se loi mun mielestä sen kauniin estetiikaan ylipäätään. Eli tarkennus tiettyyn kohtaan ja oottaa et poukkoilevat sudenkorennot lentää siihen tai no onnistuin kyl kerran pari ihan niinku fiilistarkentamallaki löytään ne. Mut kuten jo mainitsin, ite tykkään aivan sata plus enemmän noista impressionistisemmista kuvista. No mut mä ny oon vähän hörhö muutenki. Mun mielestä enemmän pikseleitä, tarkempi, parempi kuvanlaatu, huipputarkennus etc. ei kovin useinkaan oo niitä hienoimpia kuvia, ees tuol maailmallakaan. Mun mielestä ne on vaan usein tapoja myydä ja markkinoida sulle uusia vehkeitä, ku ei ne voi sulle myydä sitä et susta tulee parempi kuvaaja, mut ne voi myydä sulla näin paljon parempi piirto, pikseleitä, tarkennus… Kummallista kyllä en nää, että valokuvaus taiteena tai esteettisessä mielessä olis välttämättä tekniikan ”kehityksestä” hyötyny yhtään, eikä sotketa tekoälyä tähän soppaan ny, mut ymmärrätte varmaan kyl mitä ajan takaa. Siis se mitä yritän sanoo on, et itelle ainaki kauneimmat ja vaikuttavimmat kuvat usein, no melkeen aina, on ehkä teknologisesti huonosti markkinoitavia, mutta valokuvausteknisesti ja esteettisesti miellyttävämpiä. Eli mä en koskaan oo hirveesti välittäny superskarpeista pysäytyskuvista, vaan kuvista, jotka kertoo tarinan myös esteettisesti. Nämä kuvat kertoo sudenkorentojen tarinan syksyisessä ympäristössään impressionististen jalokivien muodossa…

Siis mä yritän sanoo sen, et monesti mielenkiintoisimmat ja kauneimmat kuvat on kaikkea muuta ku teknologisesti optimeja. Nää on hyviä esimerkkejä näistä. Blurria, liike-epätärävyyttä, epätarkkoja, rollingshutteria etc. Toi rolling shutter on hyvä esimerkki, eli elektronisella sulkimella, usein varsinki mitä isompi kenno niin se ei kerkee lukee sitä kerralla vaan, jos liike on nopeeta siihen voi tulla niinku ”vinoutumaa”, eli kuvan ylä ja ala osa ei oo samassa synkassa, mut kato noita muutamaa missä se näkyy selkeesti, niin sehän on aivan selkeesti yks keskeinen osatekijä. Siis mikä luo sitä liikkeen tuntua siihen kuvaan. Sanon vaan! No ei se niin yksinkertasta oo, suljinnopeuskin on sopiva, et tulee myös liike-epäterävyyttä ja si sopiva se pannausnopeus siihen liitettynä ja si toi rollingshutter etc. Siis mä vaan yritän sanoo, et mun mielestä tollanen kuva on sata kertaa mielenkiintosempi, ku se et se ois aivan skarppi, suljinaika tosi nopee, et se on täysin pysähtyny ja kaikki linjat suoria, eli ei rolling shutteria, nii missä se sudenkorento enää si siinä on? Eläintieteellisessä museossa kuivattuna paikalleen esillä vitriinissä odottaen mikroskooppista pikselipiiperrystä? Et siillee tällee tällä kertaa. Mietippä siis sitä!