Kun uusi vuosi on vasta aluillaan on hyvä aloittaa ”viisastelu” saman tien, siis melkein ihan heti ja pulahtamalla hypätä heti suoraan mustimpaan ja syvimpään suonsilmään…
?
Kuten varmaan voi kuvitella kysymyksen ”Mitä merkitys?” kysyminen on kuin avaisi Pandoran lippaan. Tarjolla on taas uusi polemiikkipläjäys, teoriaörvellys tai filosoooffiaalistinen aktivointi. Ja mikäs sen parempaa kuin yrittää avata mahdollisimman vaikeita kysymyksiä… Eihän siinä voi muu mennä vikaan kuin, että näyttää typerältä. Minua ainakin typeryys pukee, pitää vain aina muistaa katsoa tarkkaan peilistä miltä se typeryys näyttää, siis ”reflektio” ????. Huonot semiälylliset vitsit sikseen ja aiheeseen. Kommunikaatiossa, yhteiskunnassa, ajattelussa ja toiminnassa asiat olisivat aika erilailla ilman merkityksiä. Tarkoitus on siis polemiikin muodossa haastaa vähän omia ja muiden aivonystyröitä.
Lisää mitä-merkitys polemisointia artikkelissa.
Nyt ollaan siis suuren suon äärillä ja aava on täynnä suonsilmiä ja jämähdyttäviä jumituksia, mutta eikai tässä, tassua toisen eteen ja hillaa tai lakkaa poskeen…
Lähtökuopat
Mistä merkityksissä olisi lähdettävä, historiasta? Merkityksiä varmaan usein haetaan sanakirjoista tai nykyään wikipediasta tai esim. Googgelilta tai somesta. Siis paikoista, joissa kerrotaan tai yritetään kertoa jonkin sanan tai asian merkitys. Googgeli ja some nyt on tästä näkökulmasta ehkä vähän väärä väline, mutta kuitenkin… Voidaan ajatella, että tämä ajattelu ”oikeista” selityksistä on lähtenyt kärjistetysti valistuksesta (Aufklärung tai Ranskassa ”Les Lumières”) erityisesti sen encyclopediaprojektista/teista. Selitettiin siis sanat kirjoihin ja nämä ”kirjat” olivat ainakin jossakin määrin ”the place to go to” ainakin jollekkin populaatiolle. Jos ajatellaan ihan hypoteettisesti, että jos kaikilla olisi sama encyklopedia päässään niin merkitykset olisivat samoja, eikö näin? Puhuttaisiin siis samoista asioista. Mutta kuten maalaisjärkikin jo sanoo niin näinhän ei ole, jos ei sitten ajatella, että merkityksillä ja asioilla on inherentti universaali merkitys, johon kaikki voi maagisesti liittyä, ehkäpä tulevaisuudessa, somekuplien vr-versioissa? Kaikilla on esim. Googgeli, tai facebookki kaikkialla ja se kertoo miten asiat oikeasti ovat? No eipäs maalata piruja seinille (Lucifer, valon ”lumière” tuoja sekin)… Onko tämä sattumaa: järki voittaa piintyneet tavat, kuplahysteria pimentää järjen valon? No eipäs nyt maalailla liikaa… Siis jos selitetään ja ymmärretään asiat samalla tavalla? Mutta entäs ne toiset sanat ja niiden merkitykset joilla merkityksiä merkitysellistetään? Tässä voi tietenkin vetää empirikortin povitaskusta ja iloita ratkaisusta…
Merkitykset päänupissa
Merkitykset siis tavallaan määrittävät mitä jokin on. Onko meillä encyklopediat pääkopassa? Ja kun jotain mietitään tai havainnoidaan selaillaan encyklopediaa, johon on huolellisesti ja tarkkaan varastoitu kaikki havainnoitu tieto. Vaikuttaa aika työläältä puuhalta, vaikka aivomme ihmeellisiä kapistuksia ovatkin. Vai onko aivoapparaatti kokoajan yhteydessä maailmankaikkeuden syvimpään olemukseen (tottuuteen)?Lähtisin kyllä ihan toisesta suunnasta avaamaan tätä ongelmaa. Merkitysten merkitys toimii merkityksettömyyden kautta. Et siis selaa sanakirjaa ja saa selityksiä, tai ”ymmärrä” asioiden syvimpiä olemuksia. Merkitykset toimivat toisinpäin ne vapauttavat resursseja käyttöön, siis tavallaan kun teet rajauksen, tai havainnoit, ajattelet jotain, se ei toimi siksi, että ymmärrät olemuksen vaan siksi, että tavallaan siirrät sen eri tasolle, eli tyyliin ton mä tiedän jo, ei sitä tartte ajatella… tavallaan ”tiedät” merkityksen, mutta näet vain merkityksen nimikkeen tai ”rajauksen”. Tätä ajatusta voi hahmottaa esim. sillä että pistää jonkin ihan arkisen asian luupin alle ilman, että tyytyy ajatuksiin kyllä mä/sä tiedät. Et sä oikeasti tiedä, se on sen koko toiminnan pointti, siksi se toimii (ennakkoluuloalgorytmi?)… Merkitykset toimivat siksi, että et oikeasti tiedä ”oikeata” merkitystä. Ne toimivat tavallaan piilottaen kompleksiteettia. Tätä tiede ja esim. filosofia on aina pyrkinyt avaamaan, siis kirjoittamaan auki ”merkityksiä”, siis tavallaan järjestelmällisesti jäsentäen jonkin ilmiön tai asian merkityksiä ja empiirisessä mielessä linkittäen näitä ”vahvistettuihin” havaintoihin tai ideologisesti ”maagisiin” puhtaisiin asioihin. Nämä syötetään sitten hyväksytään/eihyväksytä lihamyllyyn tietäjien ja filosofiittien maailmassa. Mutta vaikka syöt näitä jauhelihapihvejä, tai jos olet vegaani niin porkkanaplättyjä, niin saatko niiden ravintoarvot talteen sinne päänupin merkityksettömiin merkityksiin? Eli saavatko kaikki lihansyöjät lopulta saman sydärin. Haraako vastaan? Hankala uskoa, että saisivat, tämähän vaatisi äärimmäisen kompleksisten järjestelmien identtisyyttä. Vaikka maailma olisi absoluuttisesti ”empiirisuskovaisesti” kaikille sama, niin olisiko se kuitenkaan kokemuksellisesti sama? Tai jos maailma on ideaalisuskovaisesti sama, niin ovatko kaikki samoilla autuuden aaltopituuksilla?
Merkitykset päänupeissa
Ajatellaan hetki, että merkitykset ovat kompleksiteettiä vähentäviä laibeleitä, joita ei oikeasti pidetä auki vaan vain peilataan. Voidaanko silloin päästä päänupeissa samoihin laibeleihin. Ajatellaan siis samoja asioita ????. Jee, eli jos meillä kaikilla on samanlaiset ovet, ovat myös talot aivan samanlaisia. Tämähän on aivan mahtavaa. Sisustuksetkin tietenkin on yhtäläisiä, suola löytyy samasta kaapista, samasta kohdasta ja kaiken lisäksi vielä saman firman suola, samasta kaupasta ja samat suolan jyväset, ööö hetkinen…
Entä jos ovet on samanlaiset, mutta talot erilaiset, suola on eripaikassa ja eri firman ja hei eri suolan jyvät. Onko yhteinen keitos sitten jokaiselle yhtä suolaista?
Kuinka monta samanlaista ulko-ovea maailmassa voi olla? Mutta onko sillä väliä minkälainen ovi on, sisällehän siitä mennään, se mikä on sisällä on tärkeää eikö, ei ovi. Niin tietenkin naapurin talo on aika samalainen kuin oma talokin, vaikka ovi on vähän erilainen. Talohan se kuitenkin on. Mutta hetkinen talohan se kuitenkin on. Toimiiko merkitys siis päänupeissakin (monikossa) vain kompleksiteettia vähentävänä. Eli talo on talo vaikka ovet ja sisustukset olisi erilasia ja vaikka toinen käyttää vuorisuolaa ja toinen jodioitua. Onko keittomme siis samanmakuista, puhummeko samasta keitosta.
Merkitykset kommunikaatiossa
Vai puhutko sinä omasta keitostasi ja minä omasta? Entä jos ne heittää samaan kattilaan. Kenen keitto sitten saadaan. Voiko sitä enää syödä ja hyppääkö jodin maku sieltä silmille. Eihän tässä kuitenkaan suolaa olla syömässä vaan lihakeittoa, eiku porkkanakeittoa, siis liha/porkkanakeittoa. Entäpä jos syöt porkkanaa, mutta se maistuukin jauhelihalta, tai sinnepäin. Hei katos tota, kompleksiteetin vähentäjä toimii taas, joku kumma sivumaku siinä keitossa on (porkkana ????) mutta kyllähän se keitolta maistuu… Entäs se vegaani ja se jauhelihan sivumaku? Pysytkö mukana? Voitko vegaanina olla täysin varma, että yhteisessä keitossanne ei ole jauhelihaa. Vegaanina tietenkin ajattelet, että kuka vihanneskeittoon nyt jauhelihaa laittaisi. Eli kunhan vain makuaisti ei ole kummonen, sisustuksesta tai arkkitehtuurista ei ymmärretä mitään, niin avot: samaa soppaa sitä syödään: ”oi kun on hyvää kalakeittoa”, samassa talossa asutaan ja samasta ovesta kuljetaan, hmmm… Voi autuuksien autuus, mutta entä jos kuitenkin jostakin syystä sekaan eksyy epäilyksen siemen? Entä jos sitä makuaistia ei silloin ole harjoitettu, entä jos sisustuksesta tai arkkitehtuurista ei ymmärrä yhtään mitään… Ne kelen lihansyöjät, #@&*g+!!!! tai toisesta suunnasta tuullessa @#*•#@ kasvispellet!!!!! Sen pituinen se tarina, ensi kerralla sepitetään uudet sadut.
Loppuun tulema
Päästiinkö aavalla suolla eteenpäin. Polemiikki karkasi vähän faabelin tai satuilun suuntaan, mutta ainakin vatsassa on jonkin sortin soppa, olkoon sitten lihakeittoa, porkkanakeittoa, ”mitä ihmettä tää horisee tässä, lihakeittoonhan kuuluu porkkana…” Tätä merkityksen ongelmaa tullaan vielä käsittelemään monin paikoin ja sitä on sivuttu jo aikaisemmissa polemiikkikirjoituksissa, ainakin välillisesti. Matka aavalla suolla on lähtenyt käyntiin ja vain vähän on jumitettu, eikä vielä ole matka päättynyt suonsilmään. Vatsa on täynnä porkkanakeittoa ja kädessä muutama hilla tai lakka. Hillan/lakan merkityshän on vähentää kompleksiteettia ja paketoida ravinnepommi ja energiavarasto uutta kasvua varten tai sitten maistua hyvältä että ohikulkija pistää sen suuhun ja vapauttaa uusien kasvien siemenet uuteen paikkaan… Disseminaatio pelastaa maailman?
Palataanpa poleemisiin pörinöihin taas uudella kertaa…
