Polemiikki/filosofia/teoriapöräys olisi tarjolla. Päämääränä olisi ainakin vähän kaivautua siihen mitä valokuvaus on, mihin sillä pyritään ja mitä se voisi olla. Koska kyseessä on polemiikkipöräytys kannattaa kirjoitus ottaa avoimin mielin. Kuten tarkoitus on ja oli niin näissä polemiikeissa pointtina on haastaa omaa ja muiden ajattelua, havaintokykyä yms. Tuuletappa vähän aivonystyröitäsi…

Pohdi päättäväisesti ja lue ahnaasti artikkelista.

Mitä valokuvaus on?

Valokuvaus on mielestäni vain yksinkertaisesti valon tallentamista. Kuvaamme (huom! aktiivisesti) valoa, tai teemme tekniikan avulla ”photonigrafiikkaa”. Emme siis kuvaa asioita, emme kuvaa maisemia, emme kuvaa ihmisiä. Kuvaamme valoa, tallennamme kameran kennolle tai muulle valoherkälle materiaalille valon määrän vaihtelua rajatulla alueella. Jos kaivetaan nenää vielä syvemmältä, niin emme kuvaa valoa vaan valon heijastuksia, jos ei tietenkään kuvata pelkkää valonlähdettä. Kuvaamme, tallennamme, siis sitä valoa, joka heijastuu esineistä, ihmisistä, maisemista. Tämä on oikeastaan aika havahduttavaa ymmärtää. Aivomme ja ”havaintokäsitteistömme” muuttaa näkemämme kärjistetysti asioiksi lähinnä laiskuuden ja ekonomisuuden takia. Näemme siis kärjistetysti niitä asioita joita näemme. Pääkoppamme siis sanoo vaikka, että tossa on persikka, sen ei tietenkään tarvitse tehdä sitä kielellisesti yms. Tähän kysymykseen ei tässä voida valitettavasti syventyä enempää, sillä kyseessä on maailman syvimpiin keskuksiin hamuava suon silmä. Palaamme tähän kysymykseen kyllä myöhemmin toisissa kirjoituksissa, mutta haastetaan vähän valokuvauksen näkemistä. Siis jos ei ole heijastusta ei ole valokuvaa. Tietenkään myöskään, jos ei ole valoa ei ole valokuvaa. Voimme tietenkin kuvata sellaista mikä itsessään jo tuottaa valoa: ”luminenssia” tai ”emissiota” valon muodossa. Pääasiassa kuvaamme kuitenkin heijastuksia. Kokeileppa miettiä tätä hetki ja katsele vähän ympärillesi. Katsele valoa älä asioita! Katsele valon heijastuksia! Ja jos olet etevä nenän kaivaja, voit kokeilla katsella sitä miten valo ja asia suhtautuvat toisiinsa…

Miten valokuvataan?

En väitä, että osaisin vielä valokuvata kovin hyvin, mutta edistystä tapahtuu ja ymmärrän jotakin ja varmaan muutama mielestäni hyväkin valonheijastumiskokonaisuus on tullut tehtyä. Valokuvaus on toimintaa, pitkäjänteistä toimintaa ja myös aika työlästä, aikaa vievää ja keskittymistä vaativaa. Tästä vähän herneitä nenään: kohteen valitseminen ja napinpainaminen ei ole valokuvausta! Usein tällöin kuvaamisen tekee ohjelmisto, automaatio ja valtavat laskuoperaatiot. Valokuvaaja on kamera, puhelin tai esim. tabletti, et sinä. Pidä mielessä, että tarkoitus on haastaa ajattelua ja näkemistä, mutta jos tämä jo pistää sappesi kiehumaan niin parempi lopettaa lukeminen ja ajattelu tähän… Tarkemmin sanottuna valokuvaaja on suuresta kuvamäärästä tehdyt mallinnukset. Kuvaat siis sitä mitä ohjelmisto ajattelee sinun haluavan kuvata. Ihmisiä, maisemia, nähtävyyksiä, eläimiä etc. se tarkentaa sinulle ja tekee muut säädöt sen mukaan mitä se luulee sinun haluavan kuvata. Oletko se sinä joka kuvaat vai kamera. No tottakai sinä tietenkin, vai… Voithan liikkua, painaa nappia kun haluat, mutta miksi maailma on aivan täynnä meilkein täysin samanlaisia kuvia? Myös ammattilaiskuvissa näkee todella paljon samankaltaisuutta. Mietippäs tätä hetki… Tietenkin muoti on muotia ja ihmisiä kiinnostavat samat asiat, mutta entäs ne algorytmit… Tarkoitan vain yksinkertaisesti sitä, että kohteen ja aiheen yms. valitseminen ei ole itsessään valokuvaamista, se on sisällöntuotantoa tai jotain aivan muuta.

Kuka valokuvaa?

Kuten yllä jo tuli esille ei tämä ole mielestäni kovin yksiselitteinen asia. Nähdäkseni asia on näin ja korostan, että en itse vielä onnistu valokuvaamisessa lähellekkään aina. Mielestäni valokuvaus on toimintaa. Valokuvaus on toimintaa, jossa sinun jälkesi on mahdollisimman monella tasolla. Siis viet rajatun alueen valon ja sen heijastukset kennolle, filmille yms. omilla säädöilläsi: säädät aukon, tarkennuksen, sulkijan, isoarvon, liikut/valitset linssin ja/tai zoomaat yms. Liikkuminen on mielestäni jo itse valokuvaustoiminnan rajamailla. Tässä siis tarkastellaan valokuvausta toimintana, eikä muuta siihen liittyvää. Missä tai mitä kuvataan ei ole tässä nyt teemana. Monesti käytät kuitenkin joitakin apuvälineitä tai algorytmejä apunasi, valotusmittari, automaattitarkennus yms. Ideaalitapaus olisi kuitenkin, että teet itse kaiken. Mitä enemmän näin teet, sen enemmän sinä valokuvaat. Tässäkö se oli, nytkö valokuvaan? Ei todellakaan, tässä oli vasta puolet tai 1/3. Kuvaatko jpg:nä yms. Silloinhan kameran valmistaja tai laitevalmistaja ajaa algorytminsä kuvan päälle, siis valokuvaaminen loppuu tähän. Tietenkin voit tehdä omia profiileja kameraan ja jossain määrin vaihdella näitä, mutta tämä ei mielestäni ole valokuvaamista. Kokeileppa vähän vaihdella profiileja ja saat näin käsityksen siitä kuinka paljon ne oikeasti tekevät…

Valokuvaamisesta on mielestäni ainakin puolet, jos ei 2/3 jäljellä vielä itse kuvaamistapahtuman jälkeen. Jos kuvaat raakamuodossa, on paljon vielä tehtävä. Raakamuunninsovelluksilla teet seuraavan työvaiheen. Näissä sovelluksissa on tietenkin valtavasti eroja sen suhteen kuinka paljon itse teet/voit tehdä: voit käyttää paljon valmiita asetuksia ja toistuvia säätöjä ja malleja. Mielestäni kuitenkin mitä enemmän säädät itse ja teet sen enemmän valokuvaat ja sen enemmän kuvat eroavat massasta. Tietenkin jos haluat ottaa samanlaisia kuvia kuin millä maailma on täytetty niin silloin voi yhtä hyvin antaa algorytmien puhua. Kuka silloin valokuvaa? Tämä on mielestäni todellinen ongelma. Valokuva menettää arvonsa? Mitä tämä vaikuttaa sisältöön? Pieni retorinen kysymys… Käsityöllä voi mielestäni vielä saavuttaa jotakin. Valokuva voi vielä vavahduttaa ja vaikuttaa, mutta se ei onnistu keskiarvoilla. Enkä nyt puhu valokuvan sisällöstä vaan itse valokuvaustoiminnan tuloksesta. Tässä ei puhuta valokuvauksen sisällöstä!

Raakakuvankäsittely on valokuvaamista!

Mielestäni valokuvaukseen kuuluu myös raakakuvan huolellinen säätäminen jälkikäteen. Ajattelisin tätä enemmänkin niin, että sinulla on ”scetsi” tai alustava maalaus vasta kasassa (pohjavärit) ja nyt teet työläimmän osan. Monet varmaan ajattelee, että tämä on huijausta eikä oikeaa valokuvaamista, mutta siinä ollaan väärässä, mielestäni täysin väärässä. Valokuvauksessa on aina jälkikäsittely keskiössä, onko sitten kyse negatiiveista, piksekseleistä yms. Kyse on vain tästä: Voitko vaikuttaa lopputulokseen? Lähetitkö filmirullan kehitykseen, et voinut vaikuttaa, kuvaatko jpg:nä et voi vaikuttaa, voit tietenkin laittaa efektejä yms. päälle, mutta itse valon kuvaaminen on jo hukattu! Raakakuvassa on niin paljon asioita, jotka ovat vielä auki, raakakuva on vain informaatiota, jonka olet tallentanut laitteen avulla, nyt sinun on muunnettava informaatio siihen muotoon/asuun mihin se ”haluaa”. Mielestäni on paljon sellaisia raakakuvaohjelmiston säätöjä, jotka kuuluvat itse valokuvaamiseen, vaikka osa on jo ”taiteen” rajamailla. Ne eivät ole ”kuvankäsittelyä”, vaan valokuvausta. Erona on ehkä se, että valokuvauksessa materiaalina on tietyn valokuvan informaatio, kuvankäsittelyssä tätä informaatiota tulee muualtakin. Tämä rajanveto on kuitenkin aikalailla mahdoton, kyse on ehkä enemmän siitä kuinka uskollinen on valokuvaustoiminnan tuottamalle informaatiolla. Kuvankäsittelyyn palataan varmaan myöhemmin toisissa kirjoituksissa. Eikä tässä vielä kaikki: kuva pitää vielä pukata ulos oikeaan formaattiin, oikeilla tavoilla pakattuna ja oikeilla väriprofiileilla voideltuna. Mietippä tätä: järkkärin raakakuvassa on eksponentiaalisesti enemmän informaatiota kuin perus jpg:ssä: siis paaaaaljon enemmän värejä (harva näyttölaite selviää edes lähelle näitä), enemmän pikseleitä, dynamiikkaa yms. Digimaailmassa on ongelmansa: et hyvältäkään näytöltä näe kuin osan valokuvan potentiaalista, puhumattakaan sitten heikompilaatuisista näyttölaitteista, joissa värit ja kirkkausarvot voivat olla mitä sattuu… Tämä tekee mielestäni valokuvausprosessista vieläkin tärkeämmän. Kaikilla tasoilla on pyrittävä parhaimpaan mahdolliseen…

Tästä kirjoituksesta voi hakea reaktionistisia piirteita, mutta mielestäni asia ei ole näin. Historiassa on valtavasti aikakausia jolloin muutokset ovat aiheuttaneet polemiikkia, vastaehdotuksia ja vastatoimia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ”vanhassa vara parempi” -ajattelua. Esimerkkinä jugend/art nouveaun reaktio teolliseen massatuotantoon: käsityötä korostettiin massan paineen alla. Mielenkiintoista tässä on se, että sieltä on jäänyt elämään hienoa taidekäsityötä, kuin myös massamateriaalia. Molemmilla on arvonsa. Tai toisena esimerkkinä teollistuminen/kaupungistuminen ja paluu luontoon. Molemmat tuovat jotain… Tämä on tietenkin aivan toinen keskustelu…

Valokuvaatko sinä?

Kaikki yllä oleva tapahtuu usein automaattisesti kun painat nappia. Valokuvaatko sinä? Katso ympärillesi, katso valoa ja valonheijastuksia, katso valokuvia tarkemmin. Mitä mieltä sinä olet?