Valkoista hohdetta, draamankaarta, joutsenten mystinen kauneus ja maaginen olemus Elokuvallinen oodi joutsenille! Eli kato siis toi:

Mennäämpäspäspäs vähän vie niihin nörtteilyjuttuihinki, jotka ny ei varmaan kiinnosta ku valokuvaus-, videokuvaus-, musa-, ääni-, äänisuunnitteluhörhöjä. Eli tein tällasen paketin, oikeenki hieno siit tuli, kai se yks niist parhaist on, vaik siin on joitain juttui, jotka mättää. Ensinnäki siin on paikoitellen vähän liikaa väpinää, meinaan ku kuvattaessa oli lumikko s5 ja sigma 50-500mm plus tc1.4 ulanzin u-190:sen päällä ja olihan toi 1050mm aivan liikaa sille, ainaki ku pitäis vähän nätimmin olla paikallaan, no joo lennot ja liike kai ihan ok… Ja si toinen oli pari ekaa ”laajaa” scenee meni vähän vinoon, eli oikeen kivaa ku sul on aika täydellinen scene siinä just eikä melkeen meinaan ja si pistät kameran pyöriin, se tais olla lumen päällä, johon yritin sitä kyl tukevasti upottaa, taidat jo keksiä mihin tää johtaa, meet si kuvaan toisella kameralla ku toinen pyörii, eli sul on se cut to kamera, eli mihkä voit leikata nii toisel kameral voit kikkailla enemmän, focusta, kuvakulmia etc. no si ku menin tarkistaan sitä cut to kameraa nii kai se oli vähän uponnu lisää siihen lumeen/jäähän, et voi kakka, enkä sano turhaan voi kakka, meinaan siinä missä olin jemmassa oli aivan täynnä kaiken sortin kakkaa, pupujen, mut varmaan eniten peurojen etc., et kengät ja jalustat oli meinaan sonnassa… No eipä mennä siihen sen enempää. Mut siis pakko oli käyttää matskuu vaik vähän vinos oliki… Nii siis noi laajemmat kuvat oli lumikko g80 nikkorin 80-200mm kaa, eli 400mm vastaavuudella. Ja kyl siel lopus on aika maalauksellista ku aurinko laskee ja scene on just eikä melkeen ja kamera pyörii, värit, valo ja varjot vaan hiljaa muuttuu ja hohtavat valkeet joutsenet sinne vie nii… Eli aika tyytyväinen oon siis paitsi noi kaks, nii siis kaikki on manuaalista, et mun mielestä paikoitellen oikeenki hienoi tarkennusvetoi yms. ( focus pull) sain kans, ei tietenkään aina kohdallaan, paitsi staattisissa, just siinä ku halusin, mut se on just ton manuaalitarkennuksen se pointti, noi siirtymät tarkasta epätarkkaan etc. bokeh. Mun mielest hienoimmat kohdat on esim. nois lennoissa ku valkonen hohde joutsenista tummaa taustaa vasten ja just ei focus kokoajan kohteessa vaan just sillee melkeen ja/tai se liikkuu pehmeesti/hitaasti, tajuukste, se on mun mielestä kauneinta se, tai si kohteet on just siin epätarkan rajamailla, siin on sitä jotain ja ennen kaikkee si se liike sen tarkkuusalueen sisällä/ympärillä. Näistä mä ite tykkään. Miljoonat tarkat detaljit, focus aina silmässä yms. on vaan niin piip tylsää! Mun mielestä vaan kamerateollisuuden yms. tapa yrittää myydä sulle ”parempaa tarkempaa yms.” ja minkä takia? Koska meijät on ehdollistettu siihen. Eihän ne voi myydä sulle tarinankerronallista osaamista, tai taitoja tai herkkyyttä! Ite katon paljon ennemmin oikeeta kameran käytön ja luovan, tuntevan ihmisen touchii ku detaljeja ja algoritmejä. Katoin tos joku aika si Markku Lehmuskallion pätkän oisko ollu 80-luvulta ja se pysäytti mut paikoitellan kauneudellaan ja tarinallaan, tästä tässä pitäis olla kyse. Oon täs kattonu muitaki sen juttui, et kannattaa tsekata, jos ei oo tuttu, mun mielestä yks niistä suurista. No joka tapauksessa tätä mieltä mä oon, mut onhan realismi se et ku pitää tuutata sitä tuuttia tuuttiin, nii se on taas aivan erilaista, eikä tällaselle kauniille ja romanttiselle ja inhimillisellä tai luonnolliselle oo tilaa! Mut pitääkö sen olla niin?

No joo, et aika kiva siit tuli ja pitihän siihen ääni si kans laittaa, eli mul tuli kyl kenttä-ääntä ja si tein siihen synttämusat, yms. äänisuunnittelua yms. pistin arkistoista vähän tuulta ja lehtien havinaa etc. Käytin mun omaa synttäsoundia, jonka olin aikasemmin jo tehny toiseen jutskaan ja joka oli tähän ku jees, et ja sillä si fiilistelin… Mut tollanen se on toivottavasti tykkäät! Nii ja aika tyylitelty on sen ulkoasuki, eli kyl ilmasilla ja avoimen lähdekoodinki softilla pystyy, eli Kdenlivellä, nii ja musat Ardourilla ja synä Yoshimilla…