Tervehys, terve, terveiset… Syyskuun 2022 kuva kuukaudessa aiheena on pilvet. Ja nyt en tarkota niitä ylisaturoituneita-överi-värikontrasti-puppuja joista kaikki tykkää ja jota kaikki paikat on niiiiiin täynnä, mä oon allerginen niille ja saan niistä näppylöitä 😉 . No joo älkääpi ärsyyntykö, tässä oli pointti? Nyt yritetään katsoa asioita vähän tarkemmin, herkemmin ja hienostuneemmin. Pilvissä on paljon enemmän kuin se ”wau” ja siirrytään toiseen kuvaan… Nyt katotaan ehkä enemmän sitä nyanssien ja sävyjen 
hienojakoisuutta, joka on pilville ominaista, siis sitä eteerisempää 
puolta, hmmm interresting…
Pilvet on aika harsomaisen hankalia kuvattavia 
, tai ei oikeestaan oo, jos pelkkä pilvikuva kelpaa, mut jos haluut ja yrität saada pilvien ominaisuuksia oikeesti nähtäväks nii si ollaan jo kohtuu hankalien asioitten äärellä tai juurilla tai lähellä tai vieressä… Mietippä tätä: ”Miten kuvata vesihöyryä tai sadepisaroita?” Nii no siinä teille haaste! 😜 Siinä on koko asian katselmus ja sen ydin. Pilvet ei oo mitää värituubeista spruutattuja muotoja, vaan jotain aivan muuta. Tässä mun yritelmiä.
Osa kuvista on jo oikeen vanhojaki, enkä mä nyt silleen hirveesti ite pilviä kuvaa, voishan pelkästää niihin käyttää loppuelämänsä, etkä varmaan tulis löytään kahta samanlaista. 🤓 Mut onhan ne pilvet usein keskeinen osa monen mun kuvan kompositiota. Eli siis oottelen esim. jonkin pilvimuodostelman asettumista ”täydellisesti” maisemaan. Tässä on muutama sellanen ja muutama vaan pilvikuva, mut yhteisenä tekijänä on toi eteerisyys, se harsomainen valon 
ja sävyjen kauneus, joka tekee pilvistä niin ihmeellisiä, eikä sitä saa täysillä kontrasteille, eikä saturaatiolla, eikä…
Nii en tiiä pilvet on pilviä…
