Taas tarjoillaan uusia kuvia. Tällä kertaa aiheena on viisaan ihmisen (Homo Sapiens) seikkailut luonnossa…
Lisää kuvia ja löpinää artikkelissa, kliketi klik täbeti täb sitten vaan…
Olipa kerran viisas ihminen, joka aina silloin tällöin irtautuu älyjatkeestaan ja suuntaa kohti ulkoilmaa. Näin ei ole kuitenkaan aivan kaikkien yksilöiden laita, joillekkin luontokin on vain älyjatkeen jatkuvaa jatkumoa… Tämä eliölaji osaa myös liikkua ympäristössään kirjavin tavoin, se osaa käyttää moninsorttisia apuvälineitä päästäkseen lähemmäs luonnon hetkiä ja sen tarjoamia kokemuksia. Se käyttää esimerkiksi kirkkaan värisiksi värjättyjä isoja sammioita liikkuakseen kosteikkojen yli ja tullakseen osaksi veden liplatusta. Se myös pukeutuu monenlaisiin riepuihin pitääkseen turkkinsa kuivana tai houkutellaakseen kumppaneita kirkkailla väreillä. No joo eipäs liioitella tai liidellä liikaa tarinoiden kultaisilla siivillä…
Täällä (siis blogissani) ei hirveästi ihmisiä yleensä ole kuvissa näkynyt, no ei periaatteessa näy kyllä nytkään, hähähää, vaan kyse on luontokuvista joissa yksi pallollamme asustava laji näyttäytyy ympäristössä luontokuvaajan havaitsemana. Perspektiivi on siis toinen tai erilainen…
Myös me olemme osa luontoa ja luonnossa olemme mielestäni lähimpänä sitä mitä olemme. Älkää käsittäkö väärin suurin osa meistä ei oikeasti selviäisi luonnossa kovinkaan kauaa, minä mukaan lukien. Ihmiskunnan kehitys on ollut ainakin osiltaan upeaa, mutta se ei muuta sitä, että olemme osa luontoa, olemme sieltä tulleet, eikä se meistä katoa ja kaikille on hyvä kohdata luonto luontona ei kuluttamisen tai suorittamisen välineenä… Oletko osa luontoa vai kulutatko sitä? Nautitko luonnosta itsestään vai välineenä? Mietippä tätä hetki…
Uudella kertaa taas vielä huonompia kuvia ja kökömpiä ajatuksia.