Tertsi tere! Uus kuvainen kuukausi olis teitille taas tarjolla. Kuva kuukaudessa loka 2026 aiheena on kiertokulku. Meillä ihmisääliöillä on aina hirveen tärkeetä saada kaikkeen alku ja loppu, lähtö ja päätös, syy ja seuraus. Mut maailma harvemmin toimii ihan näin. Luonto ei toimi näin, tai jos niitä alkuja ja loppuja käsitteellistetään miljoonia nii ehkä sit mut ei kuitenkaan. Kaikki on vaan yksinkertasesti niin paljon monimutkasempaa. Asiat muuttuu toisiksi, ei ala tai lopu. Se alku ja loppu tulee meijän tarpeesta käsitteellistää asiaa, tai oikeestaan länsimäisen ajattelun tarpeesta tehdä nii. Tää on sellanen juttu, joka on aika helppo hahmottaa, jos ajattelee länsimäisen ajattelun kehitystä. Eli renessanssin aikaan kaikesta piti tehdä matemaattista tai ”loogista” järjestelmällistä, käsitteistää. Mut sit ku ne käsitteelliset klöntit oli maailmaan tungettu, nii huomattiin, et hei eihän nää toimaakkaan, eli käsitteen ja maailman välillä oli aukko. Barokin aikana tätä aukkoo yritettiin täyttää yhdistämällä laatikkoo ja maailmaa erilaisilla keinoilla, eli tavallaan se renesenssin laatikko, autto näkemään enemmän muotoja, jotka ei ollu se laatikko, eli yritettiin nähdä muutaku laatikko ja siirtää laatikkoon maailmaa, tai laatikkoistaa mailmaa… Tää onnistu jossain mielessä, mut ei kuiteskaan ja si rokokoon aikana haluttiin ehkä enemmän sinne laatikon ulkopuolelle kattoo, sit ku tuli klassismi, ”järjen valo”, valistus, nii sielt laatikon ulkopuolta taas ihastuttiin uudestaan laatikoista, jonka reaktiona sit romantiikassa taas katottiin laatikosta haikaillen sinne laatikon ulkopuolella ja kokoajan tää laatikko on tullu isommaks ja monimutkasemmaks, mis on enemmän käsitteitä ja alkuja ja loppuja. Tän jälkee innostuttiin ite eri aikojen laatikoista ja si tän reaktiona jugend, art noveau, eli uusi jne. jne. Yritän vaan sanoo sitä, et länsimainen historia on lähtökohtasesti sitä et tehään laatikko alkua ja loppua varten ja si tajutaan, et eihän tää näin mee, tai siis laatikon läpi katottuna näkee mitä se laatikko ei nää, tai siis eihän sitä nähdä, ku ei oo laatikkoo sitä varten, vaan ehkä tajutaan vaan et jää paljo näkemättä ku töllistellään sieltä laatikosta. Yritän vaan sanoo sitä et maailmassa asiat muuttaa muotoaa, ei ala eikä lopu. Tää on länsimainen käsitteellinen ongelma. Tietenki on niitä ihmisiä, jotka pitää siitä laatikosta kii vaik viimeseen asti ja vaan yrittää sulkee kaiken muun pois ja laatikkoon ei saa koskea missään missään tapauksessa, laatikko on turva, maailma on monimutkanen… Suurimman osan ihmiskunnan historiasta ollaan nähty maailma muotoaan muuttavana, ei alkuina tai loppuina. Funtsippa tota ku tsekkaat kuvat. Tere!