Heinäisenkuukauden 2021 kuva kuukaudessa aiheena on pikkuiset poroset, tai pietari punakuono ja vastaavat kuvitteelliset tarinoiden protagonistit.
Lisää kuvia ja höpinää löytyy siirtymällä itse artikkeliin tai scrollaamalla, riippuen vähän siitä mistä päin maailmankaikkeutta olette tännä putkahtaneet.
Eli porottavia kuvia poroista olis tarjolla. Tässä nyt on matksua jo jonkin vuoden takaakin, eikä niistä oikeen vielä ollut mitään kivaa pakettia kasassa, mutta muutama lisäporotus poroilu niin kokonaisuus tuli. Mä en nyt silleen hirveesti poroja fanita, ne on aika turistisia ja varsinkin nuo etelämmän tapaukset on yleensä niinku sellasii, et on napsittu vähän liikaa sieniä metsissä, tai kärjistetysti vähän niinku länsimainen liftari intiassa… 😂 No joo, mutta ku sattu näkeen ”oikeita” poroja tuolla oikeen pohjan pohjan perukoilla, jotka liikku kauniisti ja joissa oli oikeesti jotain sitä oikeeta poroa niin heräs jonkun sortin ihmetys näitäki eläimiä kohtaan. En tiiä onko lämpötila, ihmisten määrä, ruoka etc. joka sen tekee, mutta eihän noi etelämmän porot oikeen muilta vaikuta ku joltain zombieporoilta, tiedä häntä tai koipi mistä se johtuu, mut näin mie sokeudessain olin havaitseva, muut tietää varmaan paljon paremmin, onko vika katsojan romanttisessa maailman/luonnonkuvassa vai onko poroissa oikeesti eroa? No kai niitä etelämpänäki on niitä ”sielukkaitaki” poroja??? No toi valkonen on ainaki sellanen, etelän versio, jossa on sitä jotain. Tai no ihmisen idioottimaisesti anthropomorpfisointiloinnistahan siinäki varmaan on kyse, mutta eikai sitä genetiikalle ja primääreille havaintovälineilleen mitään maha?? No joka tapauksessa on niissä poroissa jotain, tai siis ainaki pohjoisten perukoiden vähäasuttujen alueiden versioissa ja joistaki etelämpäisistäki zombieporoista löytyy sitä jotakin ikiaikaista ja ylimaallista. No mitäpä mä tällänen turistipelle asioista mitään tiedän… Mutta onha siinä ero ku sä näät villimpiä versioita, niiden ”oikeessa” paaaaljon karummassa ympäristössä, katoppa vaikka niiden naamioitumista! Kai se karumpi elinpiiri sitten myös jättää jälkensä, kuten huomasin joen uomaa ja rotkoa ylös/alas ja ees/taas ”raahautuessani” (parikyt kiloo kuvaus/äänirompetta kehoon käärittynä meinaan 😥, mut ite ne lelunsa on kannettava 😂). En tiiä oisko mustaki tullu tommonen valkonen jäänne, meinaan oli ihan pakko käydä tsekkaan vähän tosta eteenpäin yks putous rotkon pohjalla, kaunis ääni siitä kuulu, mut ei nähny oikeen mitään siitä. Melkeen suoraan alas piti mennä ja siinä jyrkässä (melkeen pystysuorassa) rinteessä oli vie niinku ”juoksuhiekkaa”, mut pääsin alas kalliokohdista, mut puolessa välissä tajusin kyl et en pohjalta pääse ylös ehjin nahoin, ainakaa samaa reittii parinkytä kilon kantamusten kaa, mut näytti siltä, et rotkon pohjalla pääsee ainaki jatkettuu eteenpäin. Alas virtaa ja muutaman joen yli kahlauksen jälkeen pääsi rotkosta poiski ja sain ihastella aika nättiä putousta (josko näätte sen jossain kuva kuukaudessa paketissa?). Pohjosenperukoilla toi elämänkierto on niin intensiivisesti jotenki tiivistynyt ja nähtävissä ja myös ”tunnettavissa” enkä puhu vaan öttiäisistä 😉, vaik ne on kyl aivan keskeinen osa koko systeemiä, vaan siitä kokonaisuudesta ja ku luonto on vie tollasta, se on niinku intensiivisesti kaikkialla, vuoden kierto, jopa kivissä ja maaperässä?
No loppuu jo tää romanttinen hapatus, kahtokee kuvia porosista ja jättäkää höpinät omaansa niinku silleen…
Eli sellaset höpinät ja visuaaliset tallennukset ja taiteilukset tällä kertaa, ens kerralla taas erilaista.
