Lisää kuvia ja valokuvausörvellystä artikkelissa…
Uusi kuukausi, uudet kujeet. Marraskuun 2019 kuva kuukaudessa aiheena on sieniä schiaroscuro, eli sieniä valo/varjo tai sieniä kirkas/hämärä. Näissä kuvissa on aikalailla valokuvauksen kikkoja teknisessä ja ”taiteellisessa” mielessä…
Elikkästä niinku joo, syksyn hämärä on mahtavaa ja silloin myös luonto on aikalailla erilainen. Todellisuus on tämä: pilkkopimeää, siis mitään ei näe, sataa ja on sellainen juuri sopivan kylmä, joka tuntuu jokaisesessa solussasi vaikka olisi mitä päällä, no pieni liioittelu kai sallitaan… ???? Mutta oikeasti tihkuttaa, kylmä, eikä näe mitään, onpas hyvä valokuvauskeli voi joku innoissaan ajatella, siis aivan mahtava, haasteita ainakin riittää… Onneksi tiesin kuitenkin jo ainakin yhden kohteen jo valmiiksi, tota pitää vähän chiaroscuroida ku pääsee niin pitkälle. Eli lähtökohta oli, että siitä motiivista saa aivan mahtavan kuvan, mutta miten? Käsisalama, snoot ja hunajakenno, niin johan välähtää juuri niinkuin pitää, mutta eihän se niin helppoa tietenkään ollut… Eihän siellä edes näköaistein havaitte mittään, eli kamera jalustalle ja suojapussiin, salama kans jalustalle radiolaukasimien kanssa ja taskut täyteen ”rättejä”… Märkä ja salaman ”korkeajännite” ei varmaan ole muuten terveydelle myönteistä? Niin ja taskulamppu, eli taskulampun keilassa etsit motiivit, asettelet salaman ja kameran, rajauksen ja tarkennuksen… Lamppu pois päältä, pilkkopimeää ja välähdys ja vau! No ei se oikeestaan noin yksinkertaista ollut, paljon pieniä muutoksia valoon, asetuksiin etc. etc. Mutta oli siinä jotain älyttömän kiehtovaa. Pilkkopimeää ja välähdys ja kun kaikki natsaa niin avot! Eli siis suosittelen todella kuvaamista kun et näe mitään tai vain pieniä pätkiä, joudut ajattelemaan ja ymmärtämään valokuvausta aivan erilailla…
Järkevä olisi kuvannut sienet päivällä riittävän pienellä aukolla ja kovalla salamateholla, mutta pimeässä oli paljon enemmän säätömahdollisuuksia… Kylmähän siinä tuli monta kertaa ja eihän siinä kuivanakaan pysynyt. Välillä vähän laitteiston kuivausta yms. mutta kyllä joka kerta kun käsittelin kosteata/märkää salamaa kävi mielessä, että sieltä voi kyllä räpsähtää… Mun käsityksen mukaan se lataa sinne aina vähän korkeamman jännitteen.
Tosa ne ny on sitte, ite oon ainaski aika tyytyväinen ja anti valokuvauksen ja luontokokemuksen suhteen oli aika kiitettävä.
Varmaan tullut aikasemminkin esille mutta fanitan valoa, mutta valo ei oo mitään ilman varjoa... Eikä runot mitään ilman sanoja...
Niin että silleen, oliks kivasia kuvasia, jos ajatus chiaroscurosta ei oo tuttu nii myöhäisrenessanssi ja barokki (esim. Caravaggio, monet alankomaiden taiturit) on ainaki maalaustaiteen osalta hyviä lähtökohtia. Viime syksyltä on aika samanlaisella viballe matskua tuolla (chiaroscuroa sekin). 2018 joulukortitkin on aika lailla chiaroscuroa ja monessa muussakin tällä periaatteella on keskeinen asema. Kuten voi nähdä meitsi ainakin diggaa tällaisesta ”tyylistä”. Varmaan tullut aikasemminkin esille mutta fanitan valoa, mutta valo ei oo mitään ilman varjoa…
Seuraavalla kerralla sitten uudet kujeet, pitäis jossainvaiheessa tehdä sellainen huolellinen salama/apuvälinetesti ihan itelle ja näytille, ehkäpä jopa vielä tämän vuosisadan aikana…
