Tervehdys terve terveiset! Taas oisiolisipi vierähtänynnänönnä, jotta niin kuukauden päivät, jotta niin uutta kuvaa pukkais, no tai no oikeestaan on näist jo reilu kolme kuukautta kai, mut, jokaisessa tapauksessa harvemmin ne kuva kuukudessa ny on just tältä ajan hetkeltä, eli heti nyt suoraan just nyt, eikä siis tällä saitilla näin ikinä koskaan, sille puppulle on muita alustoja ja sitä on aivan jo liikaa ainaki sata kertaa sata kertaa liikaa. Kuviahan kertyy ja niitä on myös pipelinessä, eli putkessa, siis niinku vuorossaan tavallaan, mut niil pitää kans olla se joku pointti ja funktio, ei vaan kuvia tai sisältöö sisällön takii… No miks ihmetyksen ihmeessä mä ny nää si valittin. No sen takii, et täs ei oo ollu pimeetä moneen kuukauteen ja nää on ne viimöset astro-, repo-, yö- kuvat ja viteo siis kans, jokka sain, enkä voi oottaa, et maapallo vähän muuttaa sitä kiertorataansa, et saadaan taas pimeetä ja tähtiä ja repolaisia ja ja ja ja ja hienostuneempia sävyjä. Kesä on mun mielestä yks tylsin aika, siis valon suhteen, tietenki kesällä tapahtuu paljon öttiäisten ja eläväisten suhteen, mut ei hienoja nyansseja, vaan suoraan kieli pistokkeeseen meiningillä, no ehkä kesäyöllä voi olla nätimpää tai, jos on sopivasti pilvia siivilöimään valoa… No joo eksyin harhapoluille. Nii kuvat ja toi timelapse viteo on siis viimeset, eikä niiskään oikeen riittäny pimeys… Kuten näkyy timelapsesta, aikalailla koko yön missään vaihees ei taivas enää päässy tosta valoisuudestaan… Jos noi repolaiset ei ois ollu noi tuhteja ku ne oli nii tuskin ois näkyny mitään… Tää oli sellanen seikkailu tää kuvaussessio, et huhuh. Mennessä holleille illalla tie tonne mettään ja kallioille oli äärettömän liukkaan mutakerroksen peitossa, eli siis routa oli vie maassa ja pinta taas sulaa epätasasta löllöä. Nojoo sitä ny si taivallat ensin muutaman kilsan, oli jo vähän öö… No si vie kallioita ja mättäitä sama mokoma ja koko yö si hypähdellä siellä kallioilla, kivillä ja mättäillä… Mut sain kyl aika makeeta matskuu, vaik oli liian valosaa. Kuvasin noi päivävalkotasapainolla ja siinä sen pidinki paitsi ton yhen fisheyephoton muutin ”nollaan”. Siis tavallaan koko yö oli yhtä sinista hetkee ja tosta timelapsesta näkee oikeesti kuinka valosa koko taivas oli koko yön. Osittain sen takii jätin mustat reunat, et valosuuden ero korostuu. Nojoo, eli lumikko s5:ssa oli eka fisheye ja si pääkuvissa kitti 20-60 ja lumikko g80:ssa oli samyankkeli 24 t1.5 boosterin kaa, et se joku 35mm 1.0 vastaava. Ja kuten myös timelapsesta näkyy sumuilua ja hileilyä tuli yöllä ja mun kameralaukku näytti tolta ku olin lähössä:

Eli sumu ja jääkiteet jääty ilmaan, mut ei ollu kuiteskaan nii paha ku joskus on ollu, et ripset on jäätyny yhteen ja nenänkarvat kans, ei toi ollu nii paha, mut valitetaan vähän vie kuiteski! Ku suomalaisethan tykkää valittamisesta? Eli ku oli aika lähtee takas, nii siis yleensä lähen vasta si ku ei enää pysy hereillä, eikä yhtään jaksa enää hetkekään ja si lähet, nakkaat sen about 10kg kameraroinaa selkään ja menoks. Järkevämpi varmaan lähtis aikasemmin, mut luulen et järkevämpi ei tällasii timelapsepakettei ees tekis, hehheh, järjen jättiläisiä… Nii siis toi mun uudehko kamerareppu on ollu aivan mahtava, vanha olis nois olosuhteissa ollu aivan läpimärkä, tolle ei käyny mitään ja kannan tossa kahen vanhan repun jutskat ja vähän päälle ja tuntuu paljon paremmalta ja kevyemmältä ku ees yks vanha ois ollu, puhumattakaan siitä, et ois ne kaikki vanhat ollu kannos, meinas kerran melkee henki lähtee ku Norjassa nypylöille piti raahata noi kaikki, mut tol uudel… Nii yritän sanoo vaan et satsatkaa reppuun, siis sää ja ergonomia, siis jos sille on tarvetta! Jos ei oo elementtien armoilla, eikä oo paljoo roudattavaa nii eikai si… No vaik tol uudel repul on tosi hyvä kantaa sitä 10+ kg:tä nii menihän tää reissu vähän niinku överiks. Eli kuten repusta näkyy nii kaikkialle tuli sellanen hieno jääkerros, nii ja mitä taphtuu kiville ja kallioille ku niihin tulee jääkerros, no ne on *€*#*@* liukkaita! No eihän tässä olla ku puoliunessa, jalkoja jomottaa jo valmiiks jo sen mutatien jälkeen ja koko yön ku tuol kivil ja kalliolla hyppelehti. No selvisin kuitenki hengissä tielle, enkä halkassu päätäni, mut mietin kyl jonkun kertaa, et oon liian vanha tällaseen. No mitähän se tie sitten, no se epätasenen mutakökkerö sörsselihän oli jäänyty epätaseseks, paikoitellen teräväks siilin ahteriks, jos oli vie ripaus krokotiilin selkää ja ehkä hampaitaki et… Ookko koskaa yrittäny kävellä jäätyneellä epätasella mudalla? No mä oon muutaman kilsan, reilu 10kg kantamukset selässä, jalat jo aivan muusina ja jomottaa ja kaiken lisäks puolinukuksissa. No selvisin perille, mut arvakkaa aattelinko monta kertaa et oon liian vanha tällaseen, no aattelin! No kato kuvat, jutskataan si videosta vie vähän. Mut oli se kaikki kärsimys sen arvosta ja tää on se kuva kuukaudessa pointti, nyt just. En voi oottaa et pääsis taas…

Nii viteos on siis säilytetty kuvasuhteet, et näppärä näkee mft:n, täyskennosen ja aps-c linssin täyskennosessa. Nii ja ne mustat reunat on myös sen takii, et oikeesti näkee kuinka valosaa oli. Nii ja kuetappa kuvata toisella kameralla, ku kuvaat toisella 180-astetta, joo pääsin itekki paikoitellen mukaan, ku hypin tuol ja värkkään toista kameraa, mut sellast se on, oon monta kertaa saanu lätsäniki kuvaan vaik oon yrittäny kyykkii, tai niis kalansilmiä yöllä pätkäs mun hanskat taitaa näkyy kuvassa ku tarkastin kameraan ja laitoin ne siihen viereen, vaik ite pysyinki piilos… No mitäpä tolla 180 asteelle mahtaa? Nii ja musatki sitten värkkäsin, pikkasen yritin aika improvisaattorisesti pimputella noitten repolaisten mukaan sellasta aika ylärekisterin avoimen sustainin, eli nuotit jää soimaan, jutskua, eli fiilistellä. Toivottavasti tykkäätte, ens kerral varmaa taas jotain muuuta? Nii ja viteoon tost kuvasta alta:

Tere moro näkemiin!