Nyt on valokuvaajille ja valokuvauksesta kiinnostuneille tarjolla nannaa, tai sokeria sikurin sijasta, namusia saven sijasta, serpentiiniä pahvin sijasta… Funtsikaas tätä: keskiyön aurinko, vesi ja valokuvauksellisia kikkailuja, mitä muuta photohömpähtänyt voi toivoa… Olkaapi hyvät syyskuun 2019 kuva kuukaudessa: Yötön yö ja vesi.
Siirtymällä itse artikkeliin pääset arvioimaan loppuakin tekstuaalista ja kuvallista örvellystä.
Mitä tapahtuu kun pääsee yhdistämään kaksi valokuvauksen kruununjalokiveä: opaalin sävyt, timanttien hohteen, siis veden, sen liikkeen, sen heijastukset ja valon, tuon ihmeellisen median, joka taiten pirtää sen kaiken visuaalisen, jonka silmämme näkevät (no pieni liioittelu ja hypetys kai sallitaan). Tässähän oli vasta jonkin pienen kuningaskunnan jalokivet, tarinoidaan siis sekaan vähän lisää. Kestätkö enemmän, sillä kyse ei ole ihan tavallisesta valosta, vaan siitä ihmeellisestä valosta, joka kesäisin villitsee pikkuisen maapallukamme pohjoisia alueita kesän ihmeellisempään aikaan. Opaalit, timantit, safiirit, kulta ja rubiinit ja smaragdit kietoutuvat toisiinsa luoden luonnon ihmeellisiä käsitöitä. Pohjoisen perukoilla paistaa aurinko yöllä. Mitä ihmettä? Niin mitä ihmettä, voit kuvitella mitä materiaaleja silloin on valokuvaajalle tarjolla, mutta haastetta löytyy tietenkin oikein olantakaa. Korujen työstäminen vaatii rutkasti kärsivällisyyttä ja jonkin verran taitoa ja silmääkin. Kyse ei ole vain pelkästä räpsimisestä: kompositio, valotus, fokus, ajoitus etc. pitää osua nappiin, jotta löytyy hyvä yhdistelmä jalokiviä, kultaa ja muuta arvokasta, puhumattakaan siitä hiomisesta, vasaroinnista yms. jota tehdään ”pajalla”. Ainakin minulle valo ja vesi ovat keskeiset ihmetyksen kohteet ja loputtoman opin ja ilon lähteet… Ajattele jäämeren aaltoja paiskautumassa esihistoriallisiin kiviin ja kallioihin, kun opaalin sävyin maalaava keskiyön aurinko puhaltaa satumaiset sävyt ympärillesi, niin että silleen…
Kuvia on useammasta paikasta ja useammalta ajankohdalta. Tarkoitus olisi, että kuvat veisivät sinut hetkeksi sinne jonnekin muualle, satujen ja mystisen luonnon hetkiin, jotka kuitenkin ovat tiukasti ankkuroitu todellisuuteen.
Ajattele jäämeren aaltoja paiskautumassa esihistoriallisiin kiviin ja kallioihin, kun opaalin sävyin maalaava keskiyön aurinko puhaltaa satumaiset sävyt ympärillesi...
Kuvissa on niin kuvauksen aikana kuin ”kehitysvaiheessa” käytetty tiettyjä vapauksia. Toivottavasti kuvat miellyttivät silmää, minä ainakin olen muutamaan kohtuu tyytyväinen, parannettavaa aina on, mutta fiilistä niistä pitäisi ainakin löytyä…
Uudella kertaa taas toisenmoiset ja samanlaiset yritykset…
Valo ja vesi…
