Tervehdys terve terveiset! Silloin kun kaikki on harmaata ja muodotonta näkökulman tai -tavan muutos voi tuoda esiin jotain äärimmäisen kaunista. Tämä videopätkä on sellainen. Myrskyinen syksyinen päivä, kaikki on harmaata, eikä sävyjä ole paljoakaan. Kesällä ja keväällä niin kauniit ja värikkäät uikutkin ovat vaihtaneet talvipukuun. Nekin ovat nyt harmaita, tylsiä ja aikalailla jopa näkymättömiä ympäristössään. Uikuilla on siis kesä- ja syysväritys, kuten asian ymmärrän. Uikkujen kesävärityksen näät tuolta, mutta kuten mainittu ne syksyllä katoavat maisemaan! Mutta siellä maisemassa, aallokossa ja myrskytuulissa ne ovat kotonaan ja kun tähän lisätään vähän cinemaattista kikkaa saadaan valtavan kaunis baletti aalloilla ja myrskytuulien läpi. Tämä slowmotion on kuitenkin illuusio ja näet yhdessä videon kohdassa mikä sää oikeasti oli oikea-aikaisena, eli erittäin karu, mutta kuitenkin nämä upeat linnut liikkuvat tässäkin kelissä kuin kotonaan, elementissään ja siinähän ne ovat! Tällainen kaunis baletti vaati myös kauniin musiikin ja sävelsin tai sähelsin siihen tollasen, mutta halusin siihen myös sen kaaoksen ja intensiivisyyden mitä ne myrskytuulet oikeasti tekevät, joten pätkässä on myös keskiosa kuvaamassa tätä myrskyä. Kaikki kuten yleensäkki on aikalailla improvisoitua, eli älä pyydä minua soittamaan samoja pätkiä uudestaan, ei se onnistuis, samanlaista ehkä? Mut tää on tavallaan just se pointti, se improvisaatio, luonnollisuus ja se tunne jonkan tekijä pistää siihen, virheineen kaikkineen, nämä virheetkin ovat osa sitä, joka tekee siitä elävää, ainutkertaista, tekee siitä ihmisen tekemään… No joo toivottavasti tykkäät, mun mielestä siitä tuli aika makee ja sävellys/sähellys/performanssi puhuu kuvan kanssa samaa kieltä…

Sillee tällee tällä kertaa ens kerralla taas jotain ihan muuta… Nii siis kuvasta viteoon.