Kaunista, pehmeää ja valkoista sitä teille olisi nyt tarjolla. Tämä kaunotar on yks minun aivan favoriitti kasveistani, en kyllä tiedä mikä sen nimi on, mutta ainakin se on sellanen joka menee nukkumaan ja sitä on monissa väreissä. Tämän kukan tekee mielestäni äärimmäisen kauniiksi se kuinka se tuottaa ja ”luo” värejä. Sen värisiirtymät, värien syvyys ja kimmellys ovat aivan uskomattomia. Kukan pinnassa on oltava jonkin sortin hienoa karvaa, joka mahdollistaa tämän sävyjen samettisen siirtymän, en muuten kyllä kekkaa miten se onnistuu… Noh, kuiteski kauniita ne on niinku tää valkoinen, jossa on aavistuksen liilaa. Ja mitä tällainen kaunokainen tarvitsee muutakuin oikein lyhyen syväterävyyden, pehmeää liikettä ja vielä jopa imelän kaunista ja ”romanttista” musiikkia. No sitä saamanne pitää. Eli kuvasin ton mun Lumikko s5:lla ja siihen oli lätkästy nikkor 80-200 35mm jatkoputkella ja si kikkailin focuksella ja benron s2pro monopodin tuomilla mahdollisuuksilla tuollasen. Aika makee siitä tuli, vaik ite sanonki, nii ja siin tieteski kaikki täysin manuaalisesti kuten melkeen aina ja kuten melkeen aina soittelin tähän musat aikalailla improvisaattorisesti. Tyytyväinen oon, mut on se jo melkeen liian rajamailla, et onko se jo liian kaunis, pehmee yms. yms. yms. yms. Mut valkonen, kaunis ja pehmee se siis on. Toivottavasti miellyttää. Kyllä tolla kombollo, kuten näkyy, voi saada aika maagista aikaan… Ni kato ja kuunteleppas se ny si:

Nii sii kuvast viteoon, jos et kekannu. Ens kerral taas jotain aivan muuta…